Japani on sillä tavalla Suomea edistyksellisempi, että siellä itsemurha osataan taitavasti tehdä aivan eri motiivista kuin Suomessa. Osataan siellä muutakin, sillä siellä on monia henkisen ulottuvuuden asioita räknäilty ja harjoitettu pitkään. Jos kiinalainen juttu on monimutkainen, Japani siihen nähden on suoraviivaisempi. Meikäläinen meininki puolestaa paljon juntimpi. Ja pidättyvämpi. Täkäläisittäin jos viskotaan naamariin muikkukukkoa, Japanin poika osaa nauttia sushia, joka on katettu alastoman naisen vartalolle. Se kieltämättä on erikoista ja tekee aihepiiristä monin tavoin konstikkaasti kohdeltavan.
Sake Alkossa maksaa sen 11 euroa. Sitä pirskotetaan parin ruokalusikan verran elikkä parin kepeän huitaisin verran muutaman sadan gramman painoisen lohifileen päälle. Siinä se kala voi maustua pikkusikarin palamisen verran. Tosin tänä aikana on tilaisuus sekoitta tare-kastike. Tahtoo sanoa, että heitetään kuppiin reilu puoli desiä soijakastiketta, puolet tästä sakea, ja päälle kiva romanttinen hyppysellinen sokeria. Jos sokeri ei huvita, voi tehdä toisella konstilla ja silloin otteet ovat niin reippaat, että raastetaan tuoretta inkivääriä kohtalainen läjä, ymmärrykseni mukaan semmoinen Domino-keksin kokoinen määrä, noin ruokalusikallinen. Itse kyllä heitän sekä inkivääriä että sokeria.
Tästä satsista pitäisi jäädä varantoon paistohetkeän varten, mutta aikeena olisi, että nyt kalaa marinoidaan noin puoli tuntia. Ihminen ymmärtää, että sinä aikana aistimaailma tarjoaa monenlaista stimulanttia.
Oli miten oli, kun aika on täyttynyt, pannu kuumennetaan. Kaadellaan vähän öljyä. Ja tare-kastiketta pannulle, kas noin, ei ehkä kuuluisi, mutta tuoksu on kiva. Lisätään kala. Paistetaan se kivasti. Periaatteessa sanotaan, että paistetaan "molemmila puolilta", mutta ei se voi mennä niin, jos kyseess on lohi, sillä puoliksikin paistunut lohi menettää rakenteensa, jos sitä kesken kaiken käännellään.
Tilanne on kiva. Tähän ei kuuluisi keitellä lisukkeita. Mutta kyllä silti jasmiiniriisi sopii. Jasmiini nimenomaan, koska se on tätä takertuvaa lajia, jota puikoillakin onnistuu syödä. Rahvaanomaisuuttani ja tilanpuutteen vuoksi käsitteleen Kaakkois-Aasiaa monoliittina ja nytpä siis juuri tähän ruokaan sopii mainiosti oikein viilennetty thaimaalainen Singha-olut. Jasmiiniriisihän tuntuu olevan hieman kallellaan thaikku-toimintaan.
Sepä voi olla, että tare-kastikkeeseen voi siihenkin muuten lorautta öljyä. Ja marinoida voinee oikeastaan tunninkin verran, en tiedä.
Aistimaailman kokonaisvaltaisuuden kannalta heiveröistä on saada lohi paistettuna näyttämään lautasella eheältä ja ruokailijan arvokkuutta kunnioittavan houkuttelevalta. On mahdollista, että rikkoo kaikki säännöt eikä kuvittelee, että valmistettu ruoka oikeasti olisi Masu no teriyaki, ja paistaakin maustetun ja marinoidun kalan uunissa. Kokeiltu on. Kalan pinta ei ole niin komea, kuin voisi olla. Lohen voi korvata muullakin kalalla. Hyvää sekin on.
Lohifile, en osaa arvioida kokoa, mitä se nyt on, muutama sata grammaa
sakea
öljyä
Tare-kastike:
reilu desi vähäsuolaista japanilaista soijakastiketta
noin puoli desiä sakea (suhteessa soijakastikkeeseen noin puolet)
pari teelusikkaa sokeria
ruokalusikka, pari, inkivääriä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti