Äkäinen aasialainen munajuttu

Utuisten kippoloiden, lentokenttien kahviloiden, huoltoasemien ja moottoriteiden varsilta löydettyjen kojujen heikkotasoiset ja jopa saasteiset antimet eivät olleet pitäneet ryhmäämme mitenkään "parhaissa" voimissa. Yhtälö oli selvää, ravintoa, sitä ryhmämme oli saatava. Nälkäisinä emme jaksaisi. Jokilaivan oloisessa härvelissä meren aallokkoa uhmaten aloimme jo vaipua hiljaisuuteen, vielä olisi jaksettava takseja, tarpomista ja suunnistusta, vaikka voimamme tuskin riittivät pitämään meidät hereillä. .....Saisiko olla jotain juotavaa? Kyllä, kiitos. Ottaisin ison oluen. Hetkeä myöhemmin en edes tiennyt mitä olimme tilanneet. Viimeisillä voimillamme nousimme puoli-istuvaan asentoon ja tarrasimme kiinni lähimpänä olevaan ateriaan. Suussani rapsahti jotain ja oli kuin kaikki aistini olisivat heränneet samalla satavuotisesta unesta. Raikkaan tulinen eväs ravisutti makuhermojani, mutta olin vielä niin rajatilassa, että jouduin kasaamaan ajatukseni ymmärtääkseni minkä kanssa olin tekemisissä. Tämähän on, tämähän on munakas. Tämähän on tulinen, raikas, ihana munakas. Tämä on todella tulinen munakas, tarvitsen juomaa juuri nyt. Pullo on tulikylmä ja helmeilee, siinä lukee Tiger.
Mikään ei olisi voinut toimia sillä hetkellä paremmin! Tuo harmonia! Mutta mikä parasta, ravinto alkoi saada ryhmämme hereille. Hetkeä myöhemmin tajusin, että ei meitä ollut mitään ryhmää, meitä oli kaksi henkilöä. Rakastin tuota munakasta ja oli kuin aurinko olisi noussut uudestaan tuulen puhaltaessa aaltoja etelä-kiinan mereltä. Kohotimme ystäväni kanssa maljaa, tämän hetken minä muistan aina. Maljat veivät mukanaan ja seuraavana päivänä muistin vain, että siinä taisi olla tarjolla joku kala. Ehkä.

Että sellaista. Kuitenkin tuo ihana, raikas, tulinen munakas palautui mieleeni eräänä aamuna Helsingin Lauttasaaressa. Minullahan ei ollut oikein mitään havaintoa, että kuinka tämä luomus oli valmistettu, mutta päätin yrittää. Suussani oli rapsahtanut... hmmm... se oli vihreää ja tuoretta... Chiliä! Selvä, se oli aika helppoa. Muuta en sitten tiennytkään.
Ryhdyin toimeen.
Otin 2 kpl kananmunia ja rikoin ne isoon kuppiin.
Soijamaitoa, joo, se voisi toimia. Se reagoi mukavasti kuuman pannun kanssa.
Aivan, pannu kuumenemaan. Sen täytyy olla oikein kuuma. Soijamaidosta lähtee melkein karamellimainen tuoksu kun se ottaa yhteyden kuuman pannun kanssa. Näin saadaan myös oikein mukava rapsakka pinta munakkaaseen.
Siis loraus soijamaitoa (itselläni oli alpro soya, muistaakseni)
Valkosipulia. Kyllä, sitä se kaipaa.
Jos nämä kaikki sekoittaisi tuossa kupissa munan kanssa, eli kuppiin siis kaikki.
Perään ihan hiukan suolaa ja sit vain vatkaamaan. Vatkaamallahan siitä tulee kuohkeaa.
Pannuun öljyä paistamiseen ja munakassotku perään. Pyrin pitämään munakkaan koko ajan kasassa, mutta liikkeessä niin, että se pysyy ikäänkuin irti pannusta. Olisipa tähän avotuli ja wokki. Munakas käännetään kun se alkaa pysyä kasassa tarpeeksi. Sitten kun se on rapsakka ja valmis, sen saa syödä. Vaikka lautaselta.

Eli, toisin sanoen, yritin saada kasaan samantyyppisen annoksen jonka olin joskus matkoilla saanut. Tämä resepti ei ollut ihan sitä samaa, mutta ajoi asian yllättävän hyvin.
Suosittelen niin aamuun kuin iltaankin. Tämä vaan toimii!

Ainekset

2 munaa
1 tuore vihreä chili (annostus oman maun ja sietokyvyn mukaan. mulla tais olla tulisuusluokkaa 4)
soijamaitoa loraus. ei paljoa.
1-3 kynttä valkosipulia pieneksi hakattuna
ihan hiukan suolaa

Nopea kypsennys molemmin puolin oikein kuumassa pannussa. Pidä munakas liikkeessä jottei se pala. Jos hyvin käy, pinnasta tulee hivenen makeahko soijamaidon ansioista.

Päätän raporttini tähän.