Elämme viikon sitä vaihetta, jolloin nautimme terveellistä muonaa. Kuitua pitää olla, joten puuro on paikallaan. On musiikkikulttuuri, jossa puuro kuuluu sanastoon, joskus alla päin, joskus nostalgisemmin, jolloin siihen kätkeytyy tiettyä arkiromantiikkaa.
Tällä kertaa, pitkästä aikaa, päätin: ruispuuro. Piti jo edellisellä kerralla ruista keittämäni. Hieman aloin epäillä, en tiedä, miksi, mutta tutkin pakettia. Pannahinen. Parasta ennen 7.9.07. Sehän oli perjantai. En minä silloin jouda puuroa keittämään.
Pakko oli tutkia kaapiston koko puurohiutale- ja jauhovarasto.
Ruisrouhe - sitä tulee muun muassa bravuuriini, saaristolaishenkiseen erikoisleipään, jossa nesteenä on appelsiinimehu ja mausteena kaikenmoista. Parasta ennen 14.6.06. Luomuvehnäjauho. Parasta ennen 30.7.07. Mutta tämä ei ehkä pidä paikkaansa. Ehkä se on -08, sillä päivämäärän ilmaisu ei ollut yksiselitteinen. Ostinhan kesällä sämpylöitä varten vehnäjauhoja. Täysjyvävehnäjauhot - juurikin sämpylöitä varten. Parasta ennen 30.10.07. Tumma riisi, juuri askeettisia arkiruokia varten. Parasta ennen 08/07.
Ei voi mitään. En taida ruispuuroa keittää. Keitänpä kaurapuuroa. Terveys ennen kaikkea, ajattelin niin kuin mikäkin fastistinen yläasteen kaitakasvoinen koululiikunnan opettaja tai Arvo Ylppö -vainaa. Keitän kaurapuuroa, sen etuja Markus-Setäkin lapsille teroitti, silloin vanhana hyvänä aikana, kun kaikesta oli niin pulaa, ettei voinut elää kuin parhaan kalvinistisen elämänkielteisen ohjenuoran mukaan ja tehdä kiltisti kotiläksyt. Helevettiläinen, ajattelin, ollaanpa niin terveellisiä, että sekoitetaanpa mikstuuraamme myös vehnäleseitä, kuitua saadaan siitä, vai mitä, oi Markus-setä.
Parasta ennen 28.9.07.
Jotain tässä on nyt ryhdissä muuttunut, kun eivät ole puurot ja vellit, sekaisin tai ei, maittaneet viime aikoina. Kaikki tuntuu nyt olevan vanhentunutta. Jotain sentään on vielä käyttökelpoista. Speltti elikkä alkuvehnä on parasta ensi laskiaiseen asti. Ruisjauhoja on kaksi pussia. Ensimmäiset jämät, parasta ennen tammikuu -08. Avaamaton paketti: Parasta ennen 04/08.
Sitten ei enää ole parasta. Onko se sitten toiseksi parasta? Vai jaetaanko hopeasijoja lainkaan? Kuinka käyttökelvottomaksi se menee taianomaisen parasta ennen -haamurajan jälkeen? Mitä, viileä ja pimeä kaappi ja kaikkea, ei hiiriäkään, tietääkseni. Onko se nyt niin paha? Kauanko kärsisi käyttää? Neuvooko Google tai Wikipedia? Kysynkö Kirstiltä? Tiedätkö sinä?
On oikeasti hieman huono omatunto, että näin paljon hyvää viljaa menee hukkaan. Leipominen kun on kuitenkin aikamiehen hommaa. Ruisleipä, muun muassa: Aivan todella suurella tavalla otetaan mittaa ihmisestä, kun tehdään itse jopa hapate, niin kuin olen tehnyt. Ilman pakastinta hapate ei vain säily, jos itsekkseen, itselleen leipoo. Se on niin, että ruispuuroriisi jos vielä on iskussa, karjalanpiirakkahommat on pantava pikimmiten käyntiin.
Mutta huomenna on perjantai. En minä silloin jouda puuroa keittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti