Arkiruoka. Ongelmallinen määritelmä. Toisen arki kun on eri kuin toisen.
Minulle arkiruoka tarkoittaa jotain sellaista jonka valmistaminen on yksinkertaista, nopeaa ja halpaa. Edullisuus tulee siitä, että raaka-aineina on paljon sellaisia tuotteita joita ei tarvitse erikseen hankkia, vaan ne löytyvät arkenakin kaapista. Mitä sitten kenelläkin kaapissaan on, määrittää paljon mikä on hänen arkiruokansa.
Itse pidän paljon aasialaisesta ruoasta, teen sitä usein ja siksi minulta myös löytyy melkeinpä poikkeuksetta näihin eväksiin tarkoitettuja tarvikkeita. Esimerkiksi leivontaan tarvittavia aineksia kun minulta ei löydy juuri koskaan, enkä oikein edes siitä välitä. Harmi toisaalta.
Aasialaisesta keittiöstä kyllä löytyy vivahteita, suuntia ja pikkutarkkaa-meininkiä, mutta kuten aikaisemmin tämän ruoan määritin, meillä ei ole aikaa nyt perehtyä moisiin kiemuroihin. Vaihtoehtoisia reseptejä varmasti löytyy myös vaikka kuinka, mutta näin meni meillä tänään.
Riisin laitan tulemaan mielellään heti. Se vain tekeytyy hyvin jos saa hetken olla valmiina ennen tarjoilua. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin märkä riisi.
Huuhtele kevätsipulit ja leikkaa niistä turhat pois. Itse käytän aika hyvän palan myös vihreämpää osaa, koska se antaa väriä annokseen. Pilko sipuli pieneksi, viipaloi porkkanasta ohuita tikkuja, murskaa valkosipuli ja valmistele kaikki tarvittava lähelle pannua.
Ensin pannuun sopivasti (reilusti) maapähkinäöljyä ja kunnes pannu on riittävän kuuma heitetään kana paistumaan. Sellainen nopea ja äkäinen ruskistus.
Sitten valkosipuli mukaan.
Ruskistele vielä hetki.
Sipulit ja porkkanat sitten. Anna kasviksien ottaa ihan hetki lämpöä, ennen kuin alat lisäämään mausteita.. Muista sekoitella...
Sitten vaan sekaan reilu teelusikallinen chiliä, kunnon loraus oyster soossia, soijaa, sitruunan mehuu vähän (2-3ruokalusikallista) ja ihan vähän mustapippuria.
Jos sinulla on wokki ja kaasuhella, olet oikeilla jäljillä. Muidenlaisien hellojen ja pannujen omistajien tulee jäljitellä tuota meininkiä, eli paista rivakasti ja riittävän kuumalla.
Tässä ei nyt pitkään sitten enää menekkään. Muutama minuutti riittää kasviksien lisäämisen ja maustamisen jälkeen. Kunhan vain kana on kerennyt kypsyä.
Asettelussa ei tarvitse hienostella. Kulhoon riisiä ja sit kanasoossi. Kun syö tikuilla, ei tule ahmittua.
Tätä voi muunella ihan kuinka vain. Katkaravut käyvät erittäin hyvin, niinkuin pelkät kasvikset ja sienetkin. Possua tai nautaa ei kannata unohtaa myöskään. Lihan tosin vaatii toisenlaisen maustamisen ja pohjan. Myös luonnetta voi muutta helposti. Käytä katkaravun kanssa tuhdimmin chiliä, tai käytä tuoretta inkivääriä ja thaimaalaista fish saucee. Kanan kanssa käy basilika, possun voi maustaa sitruunaruoholla. Tähän versioon voisi hyvin lisätä vähän chiliä ja cashew-pähkinöitä.....
Perusta tälläiselle aterialle on tuoreet raaka-aineet ja nopea valmistus.
350-400g kanan fileesuikaleita (mandariini tai hunaja)
1 kookas porkkana
50-70g kevätsipulia
4 kynttä valkosipulia
sopivasti currya
minced chili
oyster sauce
maapähkinäöljy
soijaa
loraus sitruunan mehua
mustapippuria
tai sitten ihan mitä tahansa aineksia......
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aasia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aasia. Näytä kaikki tekstit
maanantai 26. marraskuuta 2007
tiistai 13. marraskuuta 2007
Äkäinen aasialainen munajuttu
Utuisten kippoloiden, lentokenttien kahviloiden, huoltoasemien ja moottoriteiden varsilta löydettyjen kojujen heikkotasoiset ja jopa saasteiset antimet eivät olleet pitäneet ryhmäämme mitenkään "parhaissa" voimissa. Yhtälö oli selvää, ravintoa, sitä ryhmämme oli saatava. Nälkäisinä emme jaksaisi. Jokilaivan oloisessa härvelissä meren aallokkoa uhmaten aloimme jo vaipua hiljaisuuteen, vielä olisi jaksettava takseja, tarpomista ja suunnistusta, vaikka voimamme tuskin riittivät pitämään meidät hereillä. .....Saisiko olla jotain juotavaa? Kyllä, kiitos. Ottaisin ison oluen. Hetkeä myöhemmin en edes tiennyt mitä olimme tilanneet. Viimeisillä voimillamme nousimme puoli-istuvaan asentoon ja tarrasimme kiinni lähimpänä olevaan ateriaan. Suussani rapsahti jotain ja oli kuin kaikki aistini olisivat heränneet samalla satavuotisesta unesta. Raikkaan tulinen eväs ravisutti makuhermojani, mutta olin vielä niin rajatilassa, että jouduin kasaamaan ajatukseni ymmärtääkseni minkä kanssa olin tekemisissä. Tämähän on, tämähän on munakas. Tämähän on tulinen, raikas, ihana munakas. Tämä on todella tulinen munakas, tarvitsen juomaa juuri nyt. Pullo on tulikylmä ja helmeilee, siinä lukee Tiger.
Mikään ei olisi voinut toimia sillä hetkellä paremmin! Tuo harmonia! Mutta mikä parasta, ravinto alkoi saada ryhmämme hereille. Hetkeä myöhemmin tajusin, että ei meitä ollut mitään ryhmää, meitä oli kaksi henkilöä. Rakastin tuota munakasta ja oli kuin aurinko olisi noussut uudestaan tuulen puhaltaessa aaltoja etelä-kiinan mereltä. Kohotimme ystäväni kanssa maljaa, tämän hetken minä muistan aina. Maljat veivät mukanaan ja seuraavana päivänä muistin vain, että siinä taisi olla tarjolla joku kala. Ehkä.
Että sellaista. Kuitenkin tuo ihana, raikas, tulinen munakas palautui mieleeni eräänä aamuna Helsingin Lauttasaaressa. Minullahan ei ollut oikein mitään havaintoa, että kuinka tämä luomus oli valmistettu, mutta päätin yrittää. Suussani oli rapsahtanut... hmmm... se oli vihreää ja tuoretta... Chiliä! Selvä, se oli aika helppoa. Muuta en sitten tiennytkään.
Ryhdyin toimeen.
Otin 2 kpl kananmunia ja rikoin ne isoon kuppiin.
Soijamaitoa, joo, se voisi toimia. Se reagoi mukavasti kuuman pannun kanssa.
Aivan, pannu kuumenemaan. Sen täytyy olla oikein kuuma. Soijamaidosta lähtee melkein karamellimainen tuoksu kun se ottaa yhteyden kuuman pannun kanssa. Näin saadaan myös oikein mukava rapsakka pinta munakkaaseen.
Siis loraus soijamaitoa (itselläni oli alpro soya, muistaakseni)
Valkosipulia. Kyllä, sitä se kaipaa.
Jos nämä kaikki sekoittaisi tuossa kupissa munan kanssa, eli kuppiin siis kaikki.
Perään ihan hiukan suolaa ja sit vain vatkaamaan. Vatkaamallahan siitä tulee kuohkeaa.
Pannuun öljyä paistamiseen ja munakassotku perään. Pyrin pitämään munakkaan koko ajan kasassa, mutta liikkeessä niin, että se pysyy ikäänkuin irti pannusta. Olisipa tähän avotuli ja wokki. Munakas käännetään kun se alkaa pysyä kasassa tarpeeksi. Sitten kun se on rapsakka ja valmis, sen saa syödä. Vaikka lautaselta.
Eli, toisin sanoen, yritin saada kasaan samantyyppisen annoksen jonka olin joskus matkoilla saanut. Tämä resepti ei ollut ihan sitä samaa, mutta ajoi asian yllättävän hyvin.
Suosittelen niin aamuun kuin iltaankin. Tämä vaan toimii!
Ainekset
2 munaa
1 tuore vihreä chili (annostus oman maun ja sietokyvyn mukaan. mulla tais olla tulisuusluokkaa 4)
soijamaitoa loraus. ei paljoa.
1-3 kynttä valkosipulia pieneksi hakattuna
ihan hiukan suolaa
Nopea kypsennys molemmin puolin oikein kuumassa pannussa. Pidä munakas liikkeessä jottei se pala. Jos hyvin käy, pinnasta tulee hivenen makeahko soijamaidon ansioista.
Päätän raporttini tähän.
Mikään ei olisi voinut toimia sillä hetkellä paremmin! Tuo harmonia! Mutta mikä parasta, ravinto alkoi saada ryhmämme hereille. Hetkeä myöhemmin tajusin, että ei meitä ollut mitään ryhmää, meitä oli kaksi henkilöä. Rakastin tuota munakasta ja oli kuin aurinko olisi noussut uudestaan tuulen puhaltaessa aaltoja etelä-kiinan mereltä. Kohotimme ystäväni kanssa maljaa, tämän hetken minä muistan aina. Maljat veivät mukanaan ja seuraavana päivänä muistin vain, että siinä taisi olla tarjolla joku kala. Ehkä.
Että sellaista. Kuitenkin tuo ihana, raikas, tulinen munakas palautui mieleeni eräänä aamuna Helsingin Lauttasaaressa. Minullahan ei ollut oikein mitään havaintoa, että kuinka tämä luomus oli valmistettu, mutta päätin yrittää. Suussani oli rapsahtanut... hmmm... se oli vihreää ja tuoretta... Chiliä! Selvä, se oli aika helppoa. Muuta en sitten tiennytkään.
Ryhdyin toimeen.
Otin 2 kpl kananmunia ja rikoin ne isoon kuppiin.
Soijamaitoa, joo, se voisi toimia. Se reagoi mukavasti kuuman pannun kanssa.
Aivan, pannu kuumenemaan. Sen täytyy olla oikein kuuma. Soijamaidosta lähtee melkein karamellimainen tuoksu kun se ottaa yhteyden kuuman pannun kanssa. Näin saadaan myös oikein mukava rapsakka pinta munakkaaseen.
Siis loraus soijamaitoa (itselläni oli alpro soya, muistaakseni)
Valkosipulia. Kyllä, sitä se kaipaa.
Jos nämä kaikki sekoittaisi tuossa kupissa munan kanssa, eli kuppiin siis kaikki.
Perään ihan hiukan suolaa ja sit vain vatkaamaan. Vatkaamallahan siitä tulee kuohkeaa.
Pannuun öljyä paistamiseen ja munakassotku perään. Pyrin pitämään munakkaan koko ajan kasassa, mutta liikkeessä niin, että se pysyy ikäänkuin irti pannusta. Olisipa tähän avotuli ja wokki. Munakas käännetään kun se alkaa pysyä kasassa tarpeeksi. Sitten kun se on rapsakka ja valmis, sen saa syödä. Vaikka lautaselta.
Eli, toisin sanoen, yritin saada kasaan samantyyppisen annoksen jonka olin joskus matkoilla saanut. Tämä resepti ei ollut ihan sitä samaa, mutta ajoi asian yllättävän hyvin.
Suosittelen niin aamuun kuin iltaankin. Tämä vaan toimii!
Ainekset
2 munaa
1 tuore vihreä chili (annostus oman maun ja sietokyvyn mukaan. mulla tais olla tulisuusluokkaa 4)
soijamaitoa loraus. ei paljoa.
1-3 kynttä valkosipulia pieneksi hakattuna
ihan hiukan suolaa
Nopea kypsennys molemmin puolin oikein kuumassa pannussa. Pidä munakas liikkeessä jottei se pala. Jos hyvin käy, pinnasta tulee hivenen makeahko soijamaidon ansioista.
Päätän raporttini tähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)