Käsitykseni vahvistui. Ensi katsanonssa syömisen syy on toki elintoimintojen ylläpitäminen. Syöminen siinä mielessä ei ole itsetarkoituksellista. Eikä syöminen ikinä muutenkaan ole itsetarkoituksellista. Jos syö muusta syystä kuin elintoimintojen ylläpitämiseksi, syö nauttiakseen. Aistinautinnoista on tässäkin verkkopäiväkirjassa kyse.
Paastosin eilen, mikä meinaa, että söin melko vähän. Siis päivällä. Illalla näet oli määrä olla kestitettävänä ystävän kotona. Tyrkyllä oli minulle ennen kokematonta raclettea. Sen voi myös kirjoittaa muotoon rakletti.
Sana on ranskaa.
raclette s (f) ikkunalasta, kaavin (leipurin)
Emme nauttineet ikkunalastoja. Kyse on siitä, että pöydällä on parila ja alla vielä vastukset, joiden päälle nostetuissa reunallisissa levyissä taikka siis pannuissa sulatetaan juustoa, joka sitten kaavitaan parilalla kypsennetyn ruuan päälle.
Sveitsin ja Ranskan maisemissa tätä suositaan.
Ruokailun päämääränä varmaankin on elintoimintojen säilyttäminen. Mutta yhtälailla siihen sisältyy ajatus hitaasti nauttimisesta. Niin kuin on asia fondue-aterioinnissa, myös racletten keskeinen elementti on yhteisöllisyys. Elintoimintojen ylläpito yhteisesti on siis yksi asia: kypsennetään ruoka hitaahkosti, pitkin ateriointia, siemaillaan - ja ennen kaikkea seurustellaan. Voi ihminen yksinkin nauttia, mutta kaksin tai kolmin tai isommalla seurueella ilo ja nautinto ovat isompia, monin verroin.
Itsetarkoituksellisella nautiskelulla on näin käsittämättömän synkässä maassa kuin Suomi-Finland ikävä kaiku. Se kaiku pitää dempata. Sana on slangia ja tarkoittaa vaimentamista. Hiiteen ikävä kaiku. Hiiteen tosikot. Hiiteen kalvinistinen askeesi.
Nautiskelun ydin on siinä, että ruokaa ei vain "käytetä". Ruoka ei ole vain biologisesti välttämätön toimenpide. Ruokaan liittyy symboliarvoja. Se kytkee meidät yhteen. Ja yhtä vakavasti: se juurruttaa ihmisen syviin riippuvuuksiin suhteessa kaiken elämän alkuperään. Nautinnon kieltäjä on juureton. Nautiskelu näet kohottaa "pelkän ravinnon" ihmisen henkis-kulttuuriselle tasolle. Tämä käy ilmi sanasta kulttuuri, joka pitää sisällään viljelyn ja henkisyyden. Ravinnon arvo kasvaa täyteen mittaan nimenomaan nautinnoissa. Elämä on enemmän kuin elintoimintojen ylläpitäminen.
Niinpä seurueemme kävi neuvoa historiasta ja kulttuurista. Sitä siivitti punaviini, jota runsaasti kului. Parilalla tirisivät herkkusienet, kesäkurpitsaviipaleet, lammasmakkara, braatvursti, paprika, sipuli. Höystönä peruna. Ja juustoa kului. Ilo vei voiton. Tätä juhliminen tähdensi. Ilta jatkui myöhään.
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti