Sanakirjasta selittyi, että italian verbi pestare meinaa jauhamista tai jalkoihin polkemista. Pesto siis on muhentamalla tehty sörsseli. Genovalainen pesto on yksi asia, vihreä väriltään ja basilika perustanaan. Se ei ole ainoa eikä alkuperäinen. Pesto rossosta on Internetissä vaikeahko saada tietoa. Väittävät, että jotkut käyttävät pestossa sinappikaaliakin. Saksalaiset tunkevat karhunlaukkaa joukkoon. Pinjansiemenetkin voi kai korvata.
Internetin suomenkielisiin sivuihin ei ole luottamista, mitä pestoon tulee. Tai pastaan: aina neuvovat heittämään suolaa pastataikinaan. Suomenkielisissä Internet-ohjeissa peston ainekset pitäisi tylysti silputa vetiseksi velliksi sauvasekoittimella. Näin se ei ole. Ruokablogeissa asiaan on hyvin puututtu.
Henkilökohtianen morttelini eli huhmarini oli yli puolen vuoden ajan arkisessa hätätilassa kehitetty niksi. Kuivatut chilit oli murskattava puisella leikkuulaudalla juomalasia päällä pyörittäen. Pestoa eli suomeksi öljyistä ruohosoossia varten asiaan täytyi paneutua totisin ottein.
Morttelin pitää olla kiveä. Valurauta ruostuu, ellei sitä alati öljyä, mutta ei sellaisessa viitsi mausteita murtaa. Puiseen tarttuvat hajut ja värit, ei sekään ole. Myyvät niitäkin uskomattoman tyyriiseen hintaan. Stockmann on oikea älypäiden ostoshelvetti, ainakin mitä keittiövälineisiin tulee. Kipot ja kattilat ja kaikki mahdolliset vehkeet on valikoitu ryhmiin tuotemerkkien mukaan. Siten mortteleitakin on pitkin käytäviä missä sattuu. Kun tuotteeseen on painettu Jamie Oliverin nimi, hinta nousee heti parillä kympillä. Niin on muuten ruokakirjojenkin kohdalla, panin merkille. Alennusmyynnistä saisi ruotsinkielisiä J. Oliver -kirjoja huokealla - suomeksi ne maksavat pari kymppiä enemmän kuin mitkä hyvänsä muut keittokirjat. Mutta kun jokapaikanhöylä Oliver on niin kaikkien mieleen, kaikkien alojen paras asiantuntija, sille voi laittaa vähän vöyreämmän hintalapun. Akaasiasta valmistettu mortteli on nätti. Mutta puu on puupäille.
Keraaminen on kevyt. Jos sen pudottaa lattialle, se menee rikki. Kivinen on painava. Jos sen pudottaa lattialle, lattia menee rikki. Molemmat ovat huokoisia, eli niitä ei ehkä kannata krapulan ajaksi jättää pesemättä. Eikä niitä kannata paria viikkoa liottaa Fairyssa. Kivinen on karhea. Siinä murskautuu valkosipulikin. Painoa on kolme kiloa ja risat.
Ja pesto tuli näin: Pinjansiemenet ja valkosipuli murskataan ensin. Sitten aivan ripaus suolaa. Sen jälkeen vähän kerrallaan nakkelen basilikanlehtiä ja muussailen soossia. Kun basilikat ovat kaikki muussatut, raastetaan päälle vajaa kourallinen parmesania. Muussataan kevyellä mutta päättäväisellä, säännöllisellä liikkeellä. En tiedä, pitäisikö tässä vaiheessa jo siirtää tarjoiluastiaa vai vasta lopuksi, mutta nyt siis tulee aika lisätä öljy. Kaadan vapaalla kädellä arvellen, milloin on sopivasti. Uskon, että aivan tarkka määrä oli kutakuinkin joitakuita ruokalusikallisia. Sekoitetaan lusikalla. Asetetaan tarjolle. Tarjolla oli tuoreita sämpylöitä ja goudaa.
2 ruukkua basilikaa
25 grammaa pinjansiemeniä
1 helvetin iso valkosipulinkynsi
25-50 grammaa parmesania
1/2 - 1 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti