Kleftiko

Vaikka sanavarastoni pysyi aina suppeana, voin ajatella, että kahdeksan vuotta sitten osasin kohtalaisesti hellenistisen ajan koinee-kreikkaa, joka meinaa klassisen kreikan jälkeistä murrosvaihetta, tolkutonta määrää poikkeuksia ja hillittömiä litanioita ulkoa opeteltavia asioita. Nyt hädin tuskin tunnen kirjaimet. Taivutuskaavat ovat auttamatta unohtuneet kaikki tyynni. Vain muutama sisäpiirivitsi on jäänyt mieleen. Nykykreikasta minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Eri kieliä ne ovat. Henkisyydestäni tiedän kertoa, että kovinpa on antiikin kreikkalaisen vaikutuksen tuottamus.

Internetissä koetin löytää sanakirjaa, mutta tulos oli heikko. Edelleen on ratkaisematta, mitä tarkoittaa kleftiko. Kyseessä on Katajanokalla sijaitsevan Grecia-nimisen kreikkalaisen illallismenun ateria numero 19, rosvopaisti: punaviinissä haudutettua uunilammasta, yrteillä ja valkosipulilla maustettuna elikkä ”traditional roasted mutton braised in red wine. Seasoned with garlic and herbs”. Hintaa aterialla on 117 markkaa.

Olen syönyt sitä kolmesti. Joka kerta se on aivan ensiluokkainen. Perunat ovat maittavia. Liha mitä parhainta laatua, tosi mureaa eikä mitään sekundaa. Maku hienostunut, pitkään tekeytynyt, vähäeleinen mutta persoonallinen ja monenlaisten yksityiskohtien rikastama. Paras siis nauttia kiireettä. Kovin edulliseksi ei hintaa voi mainita, mutta on se sen väärti aina toisinaan. Mainostan paremmaksi kuin esimerkiksi Knossoksen lammasatrioita. Kreeta sinänsä ei minulle sano mitään, mutta kun antiikista aloitin jutun, niin antiikin Kreetan minä olisin halunnut nähdä naisten pukumuodin vuoksi.