Paksukaisen ohukaisen täyttäminen

Piti paistaman lettuja. Niitä varten tekemän täytettä, tämän kun piti oleman ateria. Kahta täytettä, kala- ynnä liha-. Kielitoimiston sanakirjan anti tähän aiheeseen:

ohukainen³⁸ (rinn. ohukas) ruok. löysästä maitopohjaisesta taikinasta pannussa (rasvassa) paistettu ohut, tav. pyöreä paistos, lettu, lätty, räiskäle. Ohukaisia ja hilloa. Täytetyt ohukaiset. Pinaatti-, veriohukainen.

Ainoa oikea lettu maailmassa on niin sanottu muurinpohjalettu. Harva on se kotimainen perinneruoka, jota hyväksi voi mainita, mutta iisalmelainen muurinpohjalettu on tätä lajia. Siihen ei täyte kuulu, joten kun täytteistä puhutaan, kyse on kaupunkilainen rasvan lemussa käkkiminen liesituulettimen alla C. Chaplinin tyyliin - tai Chaplin ja poikahan siitä mieleen tulee, kun kaupunkilainen kaiholla lettuja paistaa. Mistä mieleen, että aika pitkään oli mp3-soittimessa Charlie Chaplinin Dance Hall Rockers -kokoelma, joka on kyllä hyvä, jos tykkää.

Ruoanlaittoselektio on keskeinen asia, sillä ruoanlaitto on meditaatioharjoitus. Hiljaisuus on aika hyvä. Charlie Chaplin on myös hyvä. Kerran paistoin pihviä hiljaisuudessa. Pöytä oli noin metri kertaa metri, väri musta. Siihen aikaan Horace Andyn Dance Hall Stylee ja muu Wackies-soundi oli kova juttu, mutta nyt soi Sibeliuksen viulukonserton alkuperäinen versio, taustabändinä Lahden sinfoniaorkesteri ja solistina kreikkalainen Pythagoras - saattaa tosin olla, että nimi menee nyt sekaisin jonkun toisen kanssa. Silitin valkoisen lakanan pöytäliinaksi, huudeltiin sisäpihalle, että perkele, Berger (miljonääri siinä naapurissa), meillä sitä on myös varaa piffeihin, jos niikseen tulee, ja tuleehan se, Bergeri, perkele! Mukavia ne Bergerit, en minä sillä; sen piti olla vitsi eli lyhyt huvittava juttu.

Minä en niitä lettuja tänään paistanut, kahta taisin kääntää, kun piti kääntämän. Ja kalatäytteen valmistaminen ei ollut heinääni. Oma heinäni työnjaossa oli se toinen täyte, ja se tähän piti kertomani. Ihan hatusta vetäisty ja kaamealla riskillä. Jatkamme kehittelyä. Näin:

Kuumensin öljyä, heitin hirveän määrän mustapippuria. Hirveä määrä on kaksi teelusikallista. Perään herkkusieniä, porkkanasuikaleita ja sipulia. En tiedä, oliko väärin eli ei, mutta heitin myös prosciuttosuikaleita. Porkkanasta leikkasin sellaisia kolmen sentin pituisia ja noin kolmen-neljän millimetrin paksuisia pieniä suikaleita. Kauneustajun kannalta hienoja. Pannun voi jättää yksin siihen kuumana - hetkeksi. Piti ehättämän toisaalla avaamaan kermaviilipurnukka, tyhjentämän sisältö tarjoiluastiaan, leikkaamaan päälle ruohosipulia, minkä maku sallii. Lopuksi sekoitin paistinpannun sisällön kermaviiliin ja siinäpä se oli. Olisi pitänyt jäähdyttää, vaan ei ehtinyt. Oli nimittäin kylmänä parempaa. Suolaa siinä kinkussa kyllä on ihan hirveästi. Ehkä sama sisältö ensi kerralla maustamattoman jugurtin kanssa.

1 prk kermaviiliä
6-10 herkkusientä pilkottuna
2 porkkanaa
1 sipuli
1-2 tl mustapippuria
ruohosipulia