Paksukaisen ohukaisen täyttäminen

Piti paistaman lettuja. Niitä varten tekemän täytettä, tämän kun piti oleman ateria. Kahta täytettä, kala- ynnä liha-. Kielitoimiston sanakirjan anti tähän aiheeseen:

ohukainen³⁸ (rinn. ohukas) ruok. löysästä maitopohjaisesta taikinasta pannussa (rasvassa) paistettu ohut, tav. pyöreä paistos, lettu, lätty, räiskäle. Ohukaisia ja hilloa. Täytetyt ohukaiset. Pinaatti-, veriohukainen.

Ainoa oikea lettu maailmassa on niin sanottu muurinpohjalettu. Harva on se kotimainen perinneruoka, jota hyväksi voi mainita, mutta iisalmelainen muurinpohjalettu on tätä lajia. Siihen ei täyte kuulu, joten kun täytteistä puhutaan, kyse on kaupunkilainen rasvan lemussa käkkiminen liesituulettimen alla C. Chaplinin tyyliin - tai Chaplin ja poikahan siitä mieleen tulee, kun kaupunkilainen kaiholla lettuja paistaa. Mistä mieleen, että aika pitkään oli mp3-soittimessa Charlie Chaplinin Dance Hall Rockers -kokoelma, joka on kyllä hyvä, jos tykkää.

Ruoanlaittoselektio on keskeinen asia, sillä ruoanlaitto on meditaatioharjoitus. Hiljaisuus on aika hyvä. Charlie Chaplin on myös hyvä. Kerran paistoin pihviä hiljaisuudessa. Pöytä oli noin metri kertaa metri, väri musta. Siihen aikaan Horace Andyn Dance Hall Stylee ja muu Wackies-soundi oli kova juttu, mutta nyt soi Sibeliuksen viulukonserton alkuperäinen versio, taustabändinä Lahden sinfoniaorkesteri ja solistina kreikkalainen Pythagoras - saattaa tosin olla, että nimi menee nyt sekaisin jonkun toisen kanssa. Silitin valkoisen lakanan pöytäliinaksi, huudeltiin sisäpihalle, että perkele, Berger (miljonääri siinä naapurissa), meillä sitä on myös varaa piffeihin, jos niikseen tulee, ja tuleehan se, Bergeri, perkele! Mukavia ne Bergerit, en minä sillä; sen piti olla vitsi eli lyhyt huvittava juttu.

Minä en niitä lettuja tänään paistanut, kahta taisin kääntää, kun piti kääntämän. Ja kalatäytteen valmistaminen ei ollut heinääni. Oma heinäni työnjaossa oli se toinen täyte, ja se tähän piti kertomani. Ihan hatusta vetäisty ja kaamealla riskillä. Jatkamme kehittelyä. Näin:

Kuumensin öljyä, heitin hirveän määrän mustapippuria. Hirveä määrä on kaksi teelusikallista. Perään herkkusieniä, porkkanasuikaleita ja sipulia. En tiedä, oliko väärin eli ei, mutta heitin myös prosciuttosuikaleita. Porkkanasta leikkasin sellaisia kolmen sentin pituisia ja noin kolmen-neljän millimetrin paksuisia pieniä suikaleita. Kauneustajun kannalta hienoja. Pannun voi jättää yksin siihen kuumana - hetkeksi. Piti ehättämän toisaalla avaamaan kermaviilipurnukka, tyhjentämän sisältö tarjoiluastiaan, leikkaamaan päälle ruohosipulia, minkä maku sallii. Lopuksi sekoitin paistinpannun sisällön kermaviiliin ja siinäpä se oli. Olisi pitänyt jäähdyttää, vaan ei ehtinyt. Oli nimittäin kylmänä parempaa. Suolaa siinä kinkussa kyllä on ihan hirveästi. Ehkä sama sisältö ensi kerralla maustamattoman jugurtin kanssa.

1 prk kermaviiliä
6-10 herkkusientä pilkottuna
2 porkkanaa
1 sipuli
1-2 tl mustapippuria
ruohosipulia

Öljyinen ruohosoossi

Sanakirjasta selittyi, että italian verbi pestare meinaa jauhamista tai jalkoihin polkemista. Pesto siis on muhentamalla tehty sörsseli. Genovalainen pesto on yksi asia, vihreä väriltään ja basilika perustanaan. Se ei ole ainoa eikä alkuperäinen. Pesto rossosta on Internetissä vaikeahko saada tietoa. Väittävät, että jotkut käyttävät pestossa sinappikaaliakin. Saksalaiset tunkevat karhunlaukkaa joukkoon. Pinjansiemenetkin voi kai korvata.

Internetin suomenkielisiin sivuihin ei ole luottamista, mitä pestoon tulee. Tai pastaan: aina neuvovat heittämään suolaa pastataikinaan. Suomenkielisissä Internet-ohjeissa peston ainekset pitäisi tylysti silputa vetiseksi velliksi sauvasekoittimella. Näin se ei ole. Ruokablogeissa asiaan on hyvin puututtu.

Henkilökohtianen morttelini eli huhmarini oli yli puolen vuoden ajan arkisessa hätätilassa kehitetty niksi. Kuivatut chilit oli murskattava puisella leikkuulaudalla juomalasia päällä pyörittäen. Pestoa eli suomeksi öljyistä ruohosoossia varten asiaan täytyi paneutua totisin ottein.

Morttelin pitää olla kiveä. Valurauta ruostuu, ellei sitä alati öljyä, mutta ei sellaisessa viitsi mausteita murtaa. Puiseen tarttuvat hajut ja värit, ei sekään ole. Myyvät niitäkin uskomattoman tyyriiseen hintaan. Stockmann on oikea älypäiden ostoshelvetti, ainakin mitä keittiövälineisiin tulee. Kipot ja kattilat ja kaikki mahdolliset vehkeet on valikoitu ryhmiin tuotemerkkien mukaan. Siten mortteleitakin on pitkin käytäviä missä sattuu. Kun tuotteeseen on painettu Jamie Oliverin nimi, hinta nousee heti parillä kympillä. Niin on muuten ruokakirjojenkin kohdalla, panin merkille. Alennusmyynnistä saisi ruotsinkielisiä J. Oliver -kirjoja huokealla - suomeksi ne maksavat pari kymppiä enemmän kuin mitkä hyvänsä muut keittokirjat. Mutta kun jokapaikanhöylä Oliver on niin kaikkien mieleen, kaikkien alojen paras asiantuntija, sille voi laittaa vähän vöyreämmän hintalapun. Akaasiasta valmistettu mortteli on nätti. Mutta puu on puupäille.

Keraaminen on kevyt. Jos sen pudottaa lattialle, se menee rikki. Kivinen on painava. Jos sen pudottaa lattialle, lattia menee rikki. Molemmat ovat huokoisia, eli niitä ei ehkä kannata krapulan ajaksi jättää pesemättä. Eikä niitä kannata paria viikkoa liottaa Fairyssa. Kivinen on karhea. Siinä murskautuu valkosipulikin. Painoa on kolme kiloa ja risat.

Ja pesto tuli näin: Pinjansiemenet ja valkosipuli murskataan ensin. Sitten aivan ripaus suolaa. Sen jälkeen vähän kerrallaan nakkelen basilikanlehtiä ja muussailen soossia. Kun basilikat ovat kaikki muussatut, raastetaan päälle vajaa kourallinen parmesania. Muussataan kevyellä mutta päättäväisellä, säännöllisellä liikkeellä. En tiedä, pitäisikö tässä vaiheessa jo siirtää tarjoiluastiaa vai vasta lopuksi, mutta nyt siis tulee aika lisätä öljy. Kaadan vapaalla kädellä arvellen, milloin on sopivasti. Uskon, että aivan tarkka määrä oli kutakuinkin joitakuita ruokalusikallisia. Sekoitetaan lusikalla. Asetetaan tarjolle. Tarjolla oli tuoreita sämpylöitä ja goudaa.

2 ruukkua basilikaa
25 grammaa pinjansiemeniä
1 helvetin iso valkosipulinkynsi
25-50 grammaa parmesania
1/2 - 1 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä